lauantai 21. syyskuuta 2013

Pehmeää ihoa vasten

Aurinko on karannut pilvien taakse. Minä nautin näistäkin, sadeharmaista päivistä, jolloin hengittäminen on raakaa ja helppoa yhtaikaa. Istun toisen kodin lämmössä ja suunnittelen lähtöä. Kaupungilla odottaa ystävä, kahvilareissu, ostoksia. Kesällä viimeksi tavanneet kokoontuvat pöydän ääreen juttelemaan ja illaksi käperryn mieheni kainaloon. Elämä on onnellista.

Syyskuiset päivät saavat minut kääriytymään askartelunurkkaan. Amelian haasteet pyytää syyskuussa pahvia. Sitä minulla on yltäkylläisen paljon menneiden häiden ja tulevan muuton myötä. Korttiini tarttui monenlaista kierrätyspahvia: vanhojen kehysten lämpimänruskea pahvipohja, paperilehtiöiden kartonkipahvia ja kierrätysmateriaalista valmistettuja pahvikoristeita. Haasteblogin upeista mallitöistä mieleen jäi kaihertamaan halu tehdä itsekin oma pahvikirjanen, lahjaksi eräälle aivan tietylle ystävälle. Ehkä sen aika tulee vielä. Ehkä jo tämän syksyn mittaan, viimeistään ystävänpäiväksi.

Hän käänsi kasvonsa ylös. Sade valui virtanaan, pirstoi kihelmöivin kynsin ihoa. Se helpotti silti. Terävien pisaroiden kiivas kipu pehmeää iho vasten. Saattoi keskittyä siihen, jättää sisällä vellovan taakseen. Sade soitti kattopeltejä, rummutti ikkunalautoja ja itki pitkiä puroja kaduille. Hänen sateensa maistui suolalle. Helpottavalle, yllättävälle, lupaavalle. Ajatukselle tulevasta. (Pilvilinnoja: Luonnoksia)

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Niinkuin syksyn puistot

Kylven syksyn väreissä, ja vihdoinkin varastan kiireen väliin muutamia lokoisia kissanpäiviä. Häät on juhlittu, nimeä vaihdettu. Muistoissa on rakkauden täyteinen päivä, jolloin kaikki oli juuri oikein ja meitä varten. Tänään flunssa pakottaa petiin ja nautin siitä. Päivän loputtomasta kiireettömyydestä, ajasta joka hiipii eteenpäin hiljaa.

Mielessä siintää jo tulevat. Seuraavaksi juhlitaan pitkään jo puurtanutta. Eläkepäiviä odottavaa, jolle luvassa on lukuisia lokopäiviä. Eläkepäivien alun iloksi lähtee tämä kortti. Tällä osallistun myös P*sakarteluhaasteeseen. Kolme paperia, kaksi haaraniittiä, yksi nappi. Juuri sopivan kuuloinen sarja minulle!

 Hallitsevat yö ja päivä rinnakkain,                            
 kun lammikko tulvii,                                  
 
puitten kukkimisajasta kukkimisaikaan                  
ja vuosi on ohitse                                      
        tuoksussaan keltaisena niinkuin kukkivat vaahterat
niinkuin syksyn puistot,                             

vaeltaa maisemaan maisema takaisin,                     
kun lammikko tulvii,                                     
on minulta ohitse etäisin paluu,                                    
ovat sateitten seudut ohitse.                         

(Paavo Haavikko: Tiet etäisyyksiin. Art House, 2008)